Isabella (Brasilian kruununprinsessa)
Isabella (port. Isabel Cristina Leopoldina Augusta Micaela Gabriela Rafaela Gonzaga, avioiduttuaan kreivitär Eu); (29. heinäkuuta 1846 Rio de Janeiro – 14. marraskuuta 1921 Eu, Ranska) oli Brasilian keisarikunnan viimeinen kruununperillinen, joka toimi isänsä keisari Pedro II:n valtakaudella kolmesti maan sijaishallitsijana. Viimeisellä sijaishallitsijakaudellaan Isabella vahvisti vuonna 1888 orjuuden lakkauttamisen.[1] Tämä osittain johti vuoden 1889 vallankumoukseen, jossa keisarikunta kumottiin.
Suku ja avioliitto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Isabella oli vanhempi keisari Pedro II:n ja keisarinna Teresa Christinan kahdesta tyttärestä. Veljiensä kuoltua jo lapsina hänestä tuli laillinen kruununperijä. Isabella nai järjestetyssä avioliitossa vuonna 1864 sotilaana tunnetun prinssi Gaston d’Orléansin, Eun kreivin (1842–1922), joka kuului Ranskan syrjäytettyyn Orléans-hallitsijasukuun.[1]
Isabelin avioliitosta Gastonin kanssa syntyi kolme poikaa[1] ja yksi tytär. Vanhin poika, joka oli nimetty isänsä mukaan, sai kruununperillisenä Grão Parán prinssin tittelin.
Isabelin ja Gastonin lapset olivat:
- Dona Luísa Vitória de Orléans e Bragança (1874) syntyi kuolleena
- Dom Pedro de Alcântara de Orléans e Bragança (1875–1940), Grão Parán prinssi
- Dom Luíz de Orléans e Bragança (1878–1920)
- Dom Antônio de Orléans e Bragança (1881–1918)
Sijaishallitsija
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Isabella toimi sijaishallitsijana isänsä pitkien Euroopan-matkojen aikana toukokuusta 1871 maaliskuuhun 1872, maaliskuusta 1876 syyskuuhun 1877 ja heinäkuusta 1887 elokuuhun 1888. Jo ensimmäisellä sijaishallitsijakaudellaan hän vahvisti vuonna 1871 niin sanotun Rio Branco -lain eli vapaan kohdun julistuksen, joka määräsi kaikki sen jälkeen syntyneet orjien lapset vapaiksi kansalaisiksi. Kolmannen sijaishallitsijakautensa aikana hän painosti paroni Cotegipen konservatiivihallituksen eroamaan ja nimitti pääministeriksi orjuudenvastustajana tunnetun João Alfredo Corrêa de Oliveiran, jonka hallitus laati pikimmiten niin sanotun kultaisen lain (Lei Áurea) orjuuden täydellisestä lakkauttamisesta ilman korvauksia orjanomistajille. Abolitionismin kannattajaksi itsekin kääntynyt Isabella vahvisti lain toukokuussa 1888 heti kun se oli hyväksytty parlamentissa. Tämä käänsi Brasilian vanhoilliset piirit häntä ja koko keisarihuonetta vastaan.[1]
Vuoden 1889 tasavaltaisen vallankumouksen jälkeen keisariperhe karkotettiin maasta ja Isabella asui loppuelämänsä Ranskassa. Karkotuspäätös kumottiin vuonna 1920, mutta hän oli silloin jo liian huonokuntoinen matkustamaan, ja kuolikin seuraavana vuonna puolisolleen kuuluneessa Eun linnassa.[1]
Bragançan hallitsijasuvun brasilialainen haara sammui Isabellan kuollessa.[2] Isabellan ja hänen vuonna 1922 kuolleen puolisonsa jäännökset siirrettiin Ranskasta Brasilian Petrópolisin katedraaliin vuonna 1971, jolloin hänelle järjestettiin valtiolliset hautajaiset.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f Lydia M. Garner: Isabel of Brazil (1846–1921) (englanniksi) Women in World History: A Biographical Encyclopedia (2002), Encyclopedia.com. Viitattu 8.10.2017.
- ↑ Nordisk familjebok, täydennysosa (1922), s. 781 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 8.10.2017.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Isabella (Brasilian kruununprinsessa) Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||
